Ihan koska vaan.

Miten meille onkin joskus niin vaikeaa myöntää väsymyksemme, osaamattomuutemme tai vaan tahtomme saada apua? Apua voi todella tarvita, sitä voi tahtoa tai vaan kaivata ja jos sitä ei tuo julki, voi olla ettei kukaan koskaan auta.

En usko meidän olevan kylmiä ja välinpitämättömiä toisiamme kohtaan, mutta ymmärtämättömiä voimme kyllä olla. Emme ehkä ollenkaan tajua toisen tai omaa väsymystämme, emme siis tarjoa emmekä pyydä apua. Ja kun olemme liian kauan huomioimatta tarpeemme, väsymme.

Mutta jos pyytää apua, sitä yleensä saa, jos osaa kohdistaa avun tarpeensa oikeaan asiaan.

Me olemme täällä auttamassa, jos olet väsynyt ja tarvitset apua.

Me olemme täällä jos tahtoisit apua.

Me olemme täällä vaikka vain hiljaa kaipaisit sitä mielessäsi.

Mutta sinun täytyy ottaa yhteys, ilmaista tarpeesi ja tahtosi ja muussa me sitten voimmekin auttaa. Etkö pääse paikalle? Etkö jaksa liikahtaa? Eikö sinulla ole varaa? Kaikkeen on ratkaisut, kun kysyy, puhuu ja kontaktoi.

Me siis odotamme Sinua ja merkkiäsi tarvita apua.

Meille kun saa tulla juuri sellaisena kuin on ja se on itseasiassa juurikin toivottavaa.

Ja jos et tahdo tulla meille, kokeile muualla: kysy, kerro tarpeesi ja katso mitä tapahtuu!