Katjasta

Minä, ihminen, ihmeellinen. Täysin itsellinen ja ainutlaatuinen ja silti erikoisuuteni on tavallisuus. Olen jokanainen, jokaihminen, täysin tavallinen, samanlainen kuin jokainen. Olen ihminen.

Kuuntele tästä minun tarinani

Minua määrittää syntymässä saatu sukupuoli, olosuhteet joissa olen elänyt sekä valinnat jotka olen tehnyt. Olen osieni summa ja vain olemalla suora, avoin ja rehellinen, kertomalla tarinani voit hahmottaa kuka olen.

Lue tästä Katjan tarina

Minä olen se pikkutyttö, joka tahtoi maailmaan rauhan. Se jonka mielestä se olisi ihan helppoa, jos kaikki vaan olisivat kilttejä toisilleen. Ja taidan edelleen olla se tyttö, nyt vaan paljon isompi. Kuinka selkeä ja yksinkertainen ajatus se olikaan: jokainen vaan alkaisi puhua toisilleen kauniisti ja maailmassa ei enää olisi sotia.

Ja aika pitkälle se kantoikin, uskoni kauniisti puhumiseen ja sillä rauhan saamiseen. Ja omassa elämässäni se melkolailla toteutuikin, josta syystä ne, joilla ei toteutunut, alkoivat kerääntyä luokseni hakemaan apua ja tukea. Ja siihen loppui minun elämäni sujuminen. Se miten elin omaa elämääni, kuka olin ja miten ajattelin, toimi minulla. Muut eivät ajatelleekaan samoin. Eivät tehneet samoin eivätkä aina puhuneet kauniisti. Kadotin siis rauhani.

Opin mitä en osannut ja aloin opettelemaan. Ensin vuosia tiedostamatta ja lopulta tiedostaen: aloin opetella ihmisyyttä. Oli se miten minä näin ja koin ja se miten kaikki muut kokivat. Ja niissä oli suuria eroja. Miksi? Ja millaisia? Mistä erot oli syntyneet ja miksi? Oi sitä kysymysteni määrää, olen kysynyt tuhansia ja tuhansia kysymyksiä, itseltäni ja muilta, ymmärtääkseni.

Minulle oli helppoa elää omassa uskomusmaailmassani ja nousta henkisesti tilanteiden yläpuolelle. Olin ymmärtävinäni miksi ihmiset toimivat kuten toimivat ja sallin sen. Hyväksyin ja sulatin, koska ymmärsin. Kunnes tajusin, etten ymmärtänyt. Sillä jos olisin ymmärtänyt, olisin tiennyt miten toimia. Toimia niin, että minä en väsy, uuvu ja satuta itseäni, kuten kävi, niin monin tavoin. 

Eli minä kuuntelin, minä näin ja ymmärsinkin tai ainakin luulin ymmärtäväni, mutta osaamisessa oli puutteita.

Minkä osaamisessa? Ihmisenä elämisen osaamisessa tässä maailmassa. Sillä vaikka henkisesti olin kypsä ikäisekseni tai kohtuullisen kehittynyt, miten kukakin sen haluaa ilmaistaja pärjäsin ihmisten kanssa joissakin tilanteissa, mutta en kokonaiselämässä. Minä kompuroin ihan arkisissa asioissa: laskujen maksussa, siivoamisessa, vakuutusten otossa. En vaan tajunnut niiden merkitystä tai tärkeyttä. En ollut niistä kiinnostunut. Ja siten kompastuin, kaaduin, uuvuin, masennuin ja lakkasin elämästä ihmisen elämää tässä yhteiskunnassa.

Niin se kävi ensimmäisen kerran. Masentumiseni. Kaikkea vaan oli liikaa, sellaista mikä ei mielestäni kuulunut minulle ja sen lisäksi sellaista minkä halusin kuuluvan minulle, kuten sadat ihmiset, joita kuuntelin, iso organisaatiomuutos johon kaikkineen sekaannuin, päättäminen ja kehittäminen ja ideointi ja kaiken uudella tavalla tekeminen, mitä sitten teinkään. Janosin elämää toisaalla ja kompuroin toisessa suunnassa.

Masennus diagnoosin saatuani vuonna 1996 ensimmäinen ja ainoa ajatukseni oli, että tällä täytyy olla jokin isompi merkitys. Oli käsittämätöntä minulle ja varmasti monille minut tunteneille, että minun idea- ja toimintalinkoni eli mieleni ja kehoni eivät enää toimineet ja nukuin, itkin ja makasin sängyssäni pääsemättä suihkuun. Niin ei vaan olisi uskonut tapahtuvan ja silti se tapahtui.

Väsymyksen rinnalle tuli pelko. Suorastaan riipivä kauhu ja paniikkikohtaukset. Niistä en toki puhunut kenellekään, vaan kärsin ne yksin kotoni perimmäisessä nurkassa aina asuintaloni alaoven käydessä. Minä, todennäköinen menestyjä, viilettäjä ja aikaansaaja, siellä istuin hiestä märkänä uskoen kaikkien tavoittelevan minua ja siitä seuraavan minulle jotain kamalaa, jos joku minut tavoittaisi. Siksi valot pois, kontaten vessaan ja jääkaapille, ettei kukaan näe mistään minun olevan kotona. Ulos saattoi mennä vain virka-ajan jälkeen, puhelimeen ei voinut vastata eikä kirjeitä avata. Ettei maailma vaan olisi saanut kiinni.

Minä olen insinööri, joten ajattelen prosesseina. Ajattelen siten myös resursseja, kustannuksia ja tuotannon läpivientiä.

Olen yrittäjä, joten otan vastuuta, mietin tulevaisuutta, katselen kokonaiskuvia ja lasken rahoja.

Sitten olin masentunut äiti. Olen äiti, joten ajattelen tulevaisuutta. Ajattelen lapseni elämää, ajattelen miten toimin ja millaista esimerkkiä näytän. Ajattelen mitä osaan ja mitä en osaa ja koska olin alussa masentunut, tunnen vahvasti vastuuni suhteessa lapseeni, ympäristööni ja jättämiini jälkiin.

Koska olen ollut masentunut, tiedän mitä se on. Ja koska olen parantunut, tiedän miten se tehdään.

Olin pitkään projektivastaavana kehittämässä mielenterveyspotilaiden palveluita ja myös opiskelijoiden jaksamisen tukemista. Se työ kasvoi ja kehittyi tuoden mukanaan masentuneiden ja työuupuneiden työhönpaluumallien kehittämisen. Mihin toimistusjohtaja menee työkokeiluun, kysyin kaikki kehittämisvuodet, eikä kukaan vastannut. Minä olin silloin toimitusjohtaja, joka olin työkokeilussa sosiaalipsykiatrisessa yhdistyksessä, kun ei omassa yrityksessä ollut ketään valmentamassa, kun minä muita valmentava toimari olin itse apua hakemassa.

Nykyään olen konkurssin tehnyt entinen yrittäjä, joka toimin yhdistyksen nimissä jatkaen aikanaan projekteissa aloitettua työtä. 

Työtäni toteutetaan fyysisissä paikoissa, sähköisessä maailmassa ja kaikessa mitä olen ja teen. Tästä on tullut elämäni, elämäntapani ja työni. Sen jakaminen mitä nykyään tiedän, osaan ja ymmärrän, on minulle tärkeää. Ja jatkuva uuden oppiminen, kasvaminen ja kehittyminen tapani elää elämääni, jotta voin olla varma siitä mitä teen, miten teen ja että minulla riittää tekemistä. 

Ellen muutu, kasva, kehity ja toteudu, elämä loppuu aika pian, ellei fyysisesti, niin henkisesti ja siihen en tässä elämässä aio päätyä.

 

Kasvavan 24/7 tiimi

Kasvavan prosessin läpikäyneitä löytyy jo ympäri Suomea. Osa meistä on työssä ja omassa elämässään muualla ja osallistuu Kasvavan kokonaisuuteen omilla osaamisillaan etänä, taustalla ja saapuu paikalle tarvittaessa. Osa tiimistä asuu ja tekee Kasvavan työtä paikanpäällä 24/7. Joukkoomme voi siis liittyä monella tavalla ja jokaisen panos on tärkeä. Sosiaali-, terveys- ja opetusalan ammattilaiset johtaa Suomen masennus- ja työuupumustilastoja, joten he ovat myös täten kantava voima Kasvavan tiimissä, monen muun ammattialan osaajan lisäksi.

Katja Lemberg, kehittäjä

Katja Lemberg, kehittäjä

Kasvavan rakenteen kehittämistyö:
Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen, Kakspy ry vertaistoimintojen kehittäminen 2004-2005
Orientoivien opintojen kokonaisuus Kymenlaakson ammattikorkeakoululle sekä opintojen keskeyttämisen ennaltaehkäisy, RAY 2005-2007
Työtoimintojen kuntoutumismalli, RAY 2006-2010
Masentuneiden ja työuupuneiden työhönpaluun tuki, Kasvavatyö ja Kasvavakeskus-malli, RAY 2013-2015
Kasvava rakenne, työtavat ja työvälineet™️ 2005-2016
Rakennemuutos tuki irtisanotuille työntekijöille, Sulzer oy 2016 
Lasten ja perheiden palveluiden kehittäminen, THL 2016
KasvavaKotiKeskus™️ 2016
Rakenteellinen kokemusasiantuntijuus 2017
Ihmiskeskeisyyden kriteeristö™️ 2018
Ihmiskeskeisten palveluiden tuottamisen valmennus™️ 2018
Stockforsin kulttuuri-ja hyvinvointialue, Wellness by Stockfors 2018-2020

Elämän mittainen kehittämistyö:
Korttelin lasten yhteiset säännöt ja Katjan leikkimökin siivousohjeet ja aikataulut 1980-
Omaehtoinen tukiopetus naapuruston lapsille 1981-
Hyvinkään ammattioppilaitoksen tukioppilastoiminta, oppilasyhdistyksen perustaminen ja oppilaskahvila 1989-1992
Tampereen teknillisen ammattikorkeakoulun tutorkoulutus ja orientoivat opinnot 1993-1994
-sosiaali- ja koulutuspoliittinen valmennus uusille AMK opiskelijoille 1995
Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijayhdistys Tamko ry, perustaminen, kehittäminen ja toiminnanjohtajuus 1996
Suomen ammattikorkeakouluopiskelijat Sarka ry:n kehittäminen, järjestösihteeri 1996-1997
Zone manager: kielikylvyt lapsille, Sassedel Oy 1998-1999
Toimitusjohtaja: kielenopetus, KK Image ky 2000-2007(2002)
Työhönvalmentajien valmentaminen, Itä-Suomen yliopiston ammatillinen lisäkoulutus 2010-2012
Matkalla omaan voimaan, runoteos 2011
Miltä musta tuntuu- masennus ja siitä toipuminen, toim. Annaliisa Lämsä 2012

Retriittien tuki™️ 2020
Stockforssin kädentaidot ry, perustaminen ja kädentaitojenpaja 2020-2021
Suomen kansantaidot ry, perusteilla 2021

Leena Hakala, tekemisen opastaja

Leena Hakala, tekemisen opastaja

Muistan olleeni lapsena kaikesta kiinnostunut, innostunut ja syvästi oikeudentuntoinen lapsi. Luotin elämään, ja se tuntui seikkailulta. Elämässäni tuli vastaan kuitenkin monia erilaisia muutoksia, sekä uusia ihmisiä, joiden kanssa en tiennyt miten olla. Luottamukseni alkoi muuttua peloksi, ja se pelko sai monenlaisia erilaisia muotoja minussa. Piilotin pelkoni erilaisten roolien alle niin että minä itse katosin jonnekin, tai ehkä minua ei edes päässyt muodostumaan. Pelko ohjasi valintojani niin, että elämisen seikkailu katosi ja muuttui selviytymiseksi.

Kasvavassa olen saanut katsoa itseäni, elämäni tarinaa ja valintoja kaikessa rauhassa, omaan tahtiini. Minulla on ollut tila ja lupa kyseenalaistaa näkemyksiäni ja tapojani olla tässä elämässä. Sitä kuinka en ole osannut olla oma itseni. Sitä kuinka kiivaasti olen pyrkinyt piilottamaan itseltäni ja kaikilta muilta sen hauraan, heikon ja haavoittuvan sisimpäni, monien erilaisten kuorien alle. Sitä kuinka kovin olen hävennyt paljastaa itseäni, sellaisena kuin sisimmässäni olen. Sitä kuinka olen rakentanut itselleni jonkinlaista muottia, johon olen yrittänyt mahtua, ollakseni jotenkin hyväksyttävämpi muiden ihmisten silmissä.

En ole voinut kuvitellakaan, että häpeän ja hylkäämisen sijaan, olisi paikka, jossa saan paljastaa itseni ja se ei olekaan mitenkään kummallista. Tai että se tuntuisi helpottavalta. Kevyeltä. Vaikka tuntuukin kivuliaalta kohdata itseään, kun on rakentanut niin monta suojamuuria, joihin olen uskonut niin kauan.
Tänään olen ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, oman elämäni muutoskohdassa. Tutustumassa itseeni, antamassa itselleni luvan innostua ja elää siten kuten haluan, ilman että pelko määrittelee valintojani. Olen sitoutunut Kasvavaan ollakseni kaltaisteni kanssa ja jotta voin edelleenkin jatkaa elämääni sen herkkyyden kanssa, jonka olen löytänyt, sillä siinä on myös voimani, koska se on minua.

Virpi Åkerblom, olemisen opastaja

Virpi Åkerblom, olemisen opastaja

Eräänä kevättalven päivänä, oli päivä joka muutti minun elämäni. Lähdin tapaamiseen kummallisen rauhallisena, en tiennyt paikkaa konkreettisesti mihin olin menossa, minulle melko vieraaseen kaupunkiin. Osasin vaan ajaa oikeaan paikkaan, ilman navigaattoria. Vapaa parkkipaikka löytyi ja ovi mihin olin menossa oli edessäni, kadun toisella puolella. Kaikki tapahtui rauhassa, joku sisäinen navigaattori oli. Avasin kadulla oven ja aloin nousta portaita ylös, rauhassa. Porras portaalta, ylös.

Vastassa ihminen, hymyili, katsoi minua, näki minut ja sanoi: “Hei, tervetuloa”. Se oli merkittävä kohtaaminen minulle. Olin silloin tuore työkyvyttömyyseläkeläinen, 44-vuotias, hajuton, mauton, väritön, arvoton, toivoton tapaus yhteiskunnan silmissä. Tila kasvavassa oli jotain sellaista mitä en koskaan aikaisemmin ollut kokenut, rauha ja kauneus. Fyysinen ja henkinen tila, tila hengittää rauhassa. Kuuntelin katselmuksessa Katjan tarinaa ja mietin miten hän puhui juuri samoja asioita ja tuntemuksia kuin miltä minusta tuntuu. Voiko muka vaikeasta masennuksesta parantua?

Minuun nousi toivo, mahdollisuus saada kuitenkin elämäni edes vähän pikkuisen paremmaksi. Toisin kuitenkin kävi, elämäni tuli paljon paremmaksi. Ensin tuli halu alkaa vähentämään mielialalääkkeitä, joita olin syönyt 15 vuotta. Muistan vieläkin sen aamun kun ahdistus ja paino rinnan päältä oli poissa.
Työvälineet ja tuli Kasvavassa oli käytössäni koko ajan. No, vähän yli vuoden kesti että sain lääkkeet purettua pois. Lääkkeet joita olin syönyt 15 vuotta, eikä ne olleet minua parantaneet, päinvastoin. Oli huikeaa ja ajoittain hurjaakin kun alkoi tuntea asioita monen vuoden jälkeen, kesätuulen iholla, kuulla linnunlaulun, pystyä itkemään, haistamaan taas hevosen, metsän, kukkaset, nähdä värejä.

Muutosprosessi lähti siis isosti minulla käyntiin ja se tuntui upealta, joo kaikki itkeminen, huutaminen, oksentaminen, kyllä, olen elossa!
Kenen elämää elän, miten ja miksi? Sellainen kysymys nousi mieleeni melko nopeasti. Katsottavaksi tuli myös lähes 30 vuoden avioliitto, asuminen maalla, eläimet. Asiat jotka luulin olevan elämässäni kuolemaani asti, ei niitä voi muuttaa, tarvitse muuttaa, purkaa, hävittää. Ei, itsehän olen asiat niin valinnut. Vai olinko? Lopulta ymmärsin että kaikki eläimet, koirat, kissat, hevoset, vuohet ja kanat olivat pitäneet minut hengissä, metsän lisäksi. Ja se oivallus kuinka ällöttäviä toimintamalleja ja pelejä syntyy aviopuolisoiden välille, että selviäisi hengissä. Yäk! Yllätyksekseni tuon systeemin, kuplan, pystyi purkamaan, luopumaan. Se oli valtavan suuri muutos elämässäni, mutta Kasvavan tuli oli kaiken aikaa minulla käytettävissä.

KATJA LEMBERG

040 7534101
katja.lemberg@kasvava.org

KASVAJAT RY

Y-tunnus 2673143-4
Kärsäjärventie 1
49210 Huutjärvi

KASVAVA KESKUS PYHTÄÄ

Stockfors Patruunantalo
Harjuntie 111
Pyhtään kirkonkylä

Avoinna sopimuksen mukaan.
Yhteys Katja Lemberg
040 7534101

TUKITEKO Oy

Laskutus:
Y-tunnus 2979129-9
PL 23
49461 Hamina

info@tukiteko.fi
www.tukiteko.fi

 

2021 Kasvajat ry, Katja Lemberg  / Kaikki oikeudet pidätetään / Sivut teki Heartwaves Design / LUE TÄSTÄ TIETOSUOJALAUSEKKEEMME